Pihaton rakentaminen osa I

PIHATON RAKENTAMINEN VANHAAN NAVETTAAN

Alpakat Estelle, Gilda ja Harri tulivat meille toukokuussa 2021. Ne ovat olleet koko kesän ja syksyn laitumellaan, ja jos on ollut kovaa sadetta, ne ovat oleskelleet katoksessaan ja myös näyttävät viettävän yönsä katoksessa.

Kirjoittaessani tätä on 13.11,2021, ja on jo ollut muutamia pakkasöitä. Sinänsä pakkanen ja kovakaan sellainen ei alpakoita vaivaa, mutta vesi jäätyy miinusasteissa juoma-astiassa ja hoitajallekin tulee kylmä pakkastuulessa. Talveksi on saatava pihatto alpakoille.

Vesiasia hieman korjaantui, kun saatiin laitumelle lämpöastia. Nyt ei sentään vesi jäädy, vaikka olisi hieman pakkastakin.

• 

Olemme päättäneet rakentaa alpakoille pihaton vanhaan navettarakennukseen. Alkuvalmisteluita on tehty koko vuoden aikana, eli rakennusta on tyhjennetty vanhasta roinasta, purettu vanhoja karsinoita, ja töiden ohessa kyselty neuvoja pihaton rakentamiseen.

MITÄ PIHATTO TARKOITTAA 

Alpakat ovat yleensä aina laitumella, oli kesä tai talvi. On kuitenkin tilanteita ja säätiloja, jolloin alpakkakin haluaa kattoa ja seiniä ympärilleen. Pihaton tarkoitus onkin antaa suojaa sateelta ja tuulelta, kovalta pakkaselta, sekä hyönteisiltä.

Pihattona voi toimia esim. seinällinen pressukatos tai parakki, tai ihan oikea rakennus. Vanhat navetat ovat oikein toimivia pihattoina ainakin alpakoille. Hevos-asiat ovat erikseen ja niihin en ota kantaa. Hevoset ovat isoja eläimiä ja niillä on erilaiset tilavaatimukset.

Pihattoon eläimet kulkevat kulkuaukon kautta. Aukossa on oltava ilmanvirtaushidastimet, eli niitä limittäin olevia muoviliuskoja, joita käytetään yleisesti esim. varastojen ulko-ovilla. Sellaisia muoviliuskapaketteja saa maatalouskaupoista valmiina. Me olemme kuitenkin päättäneet säästösyistä ostaa liuskaa rullassa, ja leikkaamme siitä sopivat palat aukkoon limittäin. Näin saamme alas n. 50% kulkuaukon kustannuksista.

Liuskoja on erilaisia paksuuksiltaan ja leveyksiltään, sekä pakkasenkestoltaan. Useissa kirjoituksissa mainitaan, että max -15 asteen lämpötilaan soveltuvat liuskat ovat toimineet aivan hyvin kireämmissäkin pakkasissa. Tyydymme siis tuohon tasoon. Lisäksi meillä liuskoihin ei tule kohdistumaan niin useasti ja paljon liikettä, että mielestämme liuskoihin ei tarvitse laittaa metallisia heilurikiinnikkeitä lainkaan. Jos kuluvat poikki, niin ruuvaamme uudet kiinni. Meille hankitaan 2mm paksua ja 200mm leveää liuskaa rullatavarana. Hakukoneista löytyy esim. hakusananoilla PVC Oviverho, liuskaverho tai liuskaovi. En ole tutkinut, olisivatko tuotteet halvempia muista EU-maista tilattuina.

Pelkät muoviliuskat eivät tuulensuojaksi riitä, sen lisäksi on hyvä rakentaa jonkinlainen ”tuulikaappi”, eli aukon ulkopuolelle rakennetaan seinäkkeitä niin, että kulku aukolle on suojaisimmalta puolelta, mitä pystytään järjestämään.Meillä oli tarkoitus avata kulkuaukko navetan päädyssä olevan ikkunan kohdalle (näkyy kuvissa), mutta juuri sen ikkunan vieressä on tukitolppa, ja siitä syystä aukko tehdään navetan pitkän sivun puolelle. Aukon ulkopuolelle tulee katos ja tuuliseinät ja lisäksi päätyyn tulee katos ja kuivaheinäpiste. Kuvassa piirrettynä hahmotelmaa.

Hauskaa taas nähdä, kuinka kaukana suunnitelma on lopputuloksesta, tai onko. Asia selviää muutamassa viikossa.

Pihatto on hyvä olla mahdollisimman vedoton. Voi olla, että laitamme kulkuaukon sisäpuolelle vielä suljettavan oven tai liukuoven. Aukon voi silloin sulkea tarvittaessa, eli esim. jos jotakin yksittäistä eläintä hoidetaan ja ei haluta muiden eläinten seuraa juuri silloin. Tai jos on aivan mahdoton ilma ulkona ja haluaa, että eläimet ovat sisällä esim. koko yön.

PIHATON ALKUVALMISTELUT

Tallin (sen vanhan navetan ) sisällä on siis jo purettu vanhoja rakenteita ja kärrätty roinaa ja rompetta pois. Cultivo Alpacasin Sirpa, ja Alpaca Fuenten Päivi & Harri ovat kurkanneet tähän tilaan kesällä ja heiltä saimme varmistuksen siitä, että tila on hyvä ja toimiva – kuntoon laittamisen jälkeen tietysti. Muutoinkin olemme saaneet heiltä hyvät neuvot ja ohjeet alpakoiden hoitoon ja on helpottavaa tietää, että puhelimen päässä on tavoitettavissa ihmisiä, joilla on vuosien myötä kertynyttä vankkaa osaamista alpakka-asioissa.

Käytännössä hommat ovat seuraavat: vanhat sontarännit on valettava umpeen ja ensimmäiseksi tulevan alpakoiden pihaton kohdalta. Seuraavaksi on muurattava pitkän seinän viereen harkkoja tulevaa tukirakennetta varten. Tuosta sen verran, että rakennuksen toinen puoli on hieman kallellaan, ja sen vuoksi pyysimme viime vuonna rakenneinsinöörin katsomaan rakennusta. Hän kiersi, koputteli ja tutki paikat lävitse. Hyväksi havaitsi eläintenpitoon, mutta kehotti rakentamaan tuet pitkälle seinälle. Saimme siihen häneltä käytännön ohjeet.

Kuvissa näkyvät valamattomat sontarännit pihattoalueen kohdalla.

Kolmanneksi on siis rakennettava ne tukihommelit, neljänneksi tehtävä kulkuaukko päädyn ikkunan kohdalle ja viidenneksi rakennettava vähintäänkin rimoista ”seinät” pihattoon erottamaan se muusta sisätilasta. Luultavasti kalkitsemme vielä hirsien betonipinnat (hirsien sisäpinnalle on -40 luvulla tehty n. 7 cm paksuinen betonivalu) ja viimeiseksi jää sisustushommat, eli ruokinta-astioiden ja hoitovälineiden sijoittelu pihattoon. Sähkömiestäkin kyllä tarvitaan, eli valaistus johtoineen on uusittava.

Itikoita, hyttysiä, sääskiä, mäkäräisiä, paarmoja yms. ötököitä varten on hankittava sähköinen ansalaite pihattoon. Viime alkukesästä on kokemusta, että alpakoita häiritsevät kovasti kaikki ilmassa lentävät pistäjät. Alpakan oikeastaan ainoa puolustautumiskeino ulkosalla näitä vastaan on laskeutua maahan jalkojensa päälle, jolloin öttiäiset eivät pääse mahan alle ja jalkojen taipeisiin imemään. Alpakkahan laskeutuu maahan samaan tapaan, kuin kameli. Alpakka on ”kamelidi”.
ja johon ”perheeseen” kuuluvat eri kamelilajit, kuten laama, alpakka, vicunja ja guanaco.

PIHATON LATTIA

Rännien täyttö ja valaminen on jo tehty. Ränni on n. 15 cm syvä. Laitoimme pohjalle sepeliä niin, että lattiatasoon jäi vielä n. 5 cm varaa. Poljimme sepelin tiukkaan pohjalle. Katkaisimme rännin levyllä siitä kohtaa, johon urakkaraja vedettiin, eli pihattoalueen eteen.
Sepelien kärräämisen ja polkemisen suorittivat Petra ja Tapsa – letinnosto heille siitä.

Ostimme 20 säkkiä kuivabetonia (S100, n. 5 euroa / kpl) ja aloimme tekemään siitä ja vedestä kottikärryihin ”löllöä”. Kastelimme sepelit melko hyvin ja kaadoimme löskää päälle. Tasoitimme laudanpalalla. Työ eteni säkki kerrallaan ja Petran kanssa naisvoimin siinä onnistuttiin mielestämme oikein hyvin.

Vaihdoimme lopuksi vielä työhanskat muovihanskoihin ja painoimme kämmenemme jäljet valuun.
Kissanronttikin oli siellä käynyt hyppimässä, että jääpä nyt senkin jälkiä muistoksi. Kävin muutaman päivän aikana suihkuttelemassa valun päälle vettä, että ei kuivanut päältä liian nopeasti.

Alpakka painaa 50-80 kiloa, joten arvelemme tuon betonipaksuuden riittävän, koska alpakoilla on pehmeät anturat. Hevonen painaa keskimäärin 500 kiloa, joten tuo rakenne ei niiden kavioita kestäisi.

TUKIHARKOT

Yhtenä aamuna kävin hankkimassa tarvittavan määrän harkkoa ja muurauslaastia ja hoidin seinän vierustan harkkohomman. Kastelin seinän vierustan betonilattiaa, tein löskän kottikärryssä, lätkin laastia lattian pintaan ja asetin harkon paikalleen. Näissä harkoissa oli muotoa lyhyissä sivuissa, eli lomittuivat hyvin toisiinsa kiinni. Seinä oli onneksi suora, joten homma hoitui ilman aiempaa kokemusta. Katsoin, että harkot tulivat keskenään samaan tasoon.

Lopuksi täytin harkoissa olevia koloja puoliksi hiekalla ja puoliksi laastilla ja ihan lopuksi siloitin harkkojen yläpinnan tasaiseksi. Aikaa meni n. kolme tuntia koko työhön.

Rakennusammattilaiset kävivät tämän jälkeen tekemässä tukikehikon. Aikaa tuohon meni heiltä muutama tunti. Parrua meni n. 30 metriä, ja se on 15 cm x 15 cm kokoista. Parrun ja harkon väliin tuli bitumihuopaa rullasta (koska sitä löytyi navetan nurkasta, eli oli sopivaa hommaan, että ilmaista)

Onneksi tuossa kohtaa olimme jo ymmärtäneet miettiä uudelleen kulkuaukon paikan, että rakentajat osasivat sovittaa parrut siten, että aukon kohdalle ei tullut alajuoksua.

Kulkuaukon avaamista on jo aloitettu, eli suoritettu lekahommia. Seinään valettu betoni on -40 luvulta ja lohkesi kevyellä lekaamisella paloina irti. Muurauslaastilla kiinnittämäni harkot piti katkoa aukon kohdalta pois. Tämä hoitui Tapsan avustuksella ja ihan tavallista rälläkkää käyttämällä. Kiviterä. Pienet viillot pintaan ja sorkkarautaa ja lekaa käyttämällä saatiin harkko katkeamaan siististi. (siis Tapsa sai)

Tässä tilanteessa ollaan nyt. Aukon leveydeksi tulee olemassa olevan ikkuna-aukon leveys, eli n. 100 cm ja korkeudeksi samoin olemassa oleva korkeus n. 160 cm. Tämä siksi, että en halunnut lähteä rikkomaan betonipintaa enempää. Alpakat mahtuvat tuosta kyllä kulkemaan ja samoin ihminen + kottikärry. Liuskat saadaan kiinnitettyä yläpuolella olevaan parruun, samoin mahdollisesti tulevan liukuoven kisko.

Ikkunan alla olevat hirret olivat mädäntyneet, joten käsisahalla saadaan ne pois. Kaikki työ, mistä tulisi kovasti pölyä, yritetään minimoida. Ulkopuolella on lomalaudoitus, sekin avautunee käsisahalla, ja jos on liian työlästä, niin moottorisahalla siinä tapauksessa.

Navetan vintillä on vanhoja lattialankkuja, joista saadaan karmit oviaukkoon.

JÄLJELLÄ OLEVAT TYÖT

Navettaa on yleensä vanhoina aikoina ja nykyisinäkin aikoina kalkittu. Kalkitseminen tappaa haitallisia bakteereja, puhdistaa ilmaa ja valkaisee pinnat. Tämä on meillä seuraava vaihe.

Olemme jo hankkineet sammutettua kalkkia maatalouskaupasta (Nordkalk SL), ja tämä työ lähtee pian liikkeelle.

Tulen kirjoittamaan pihaton rakentamisen kakkososassa aukon viimeistelystä, liuskojen asentamisesta, pihattoalueen rajaamisesta navetan muusta osasta, kuivaheinäpaikasta, ruokien säilytyksestä, ja mitä muuta sisäpuolelle vielä tarvitaankaan. Lisäksi ulkopuolen tuuliseinistä ja katoksen rakentamisesta.

Pihaton betonilattian päälle laitetaan jokin pinnoite ja tuo asia on vielä tutkimatta, mikä siihen olisi paras tuote. Betonille se ei voi jäädä, koska alpakoiden polvet menisivät rikki niiden laskeutuessa lepäämisasentoonsa.

Navetan päädystä aidataan pieni talvilaidun ja tuosta aitaamisesta olen luvannut aiemmin kirjoittaa aivan erikseen, koska olemme mielestämme löytäneet aitauksiin hyvät rutiinit ja tarvikkeet.

Haluan korostaa, että olemme rakentamisissa liikkeellä harrastelijoina. Kirjoitan rakenteluistamme, koska kun olen itse hakenut tietoa rakentamisiin liittyen, niin on ollut mukavaa lukea muiden harrastajien kokemuksia ja havaintoja asioista. Osa II seuraa pian.