Olohuoneen maalausremontti 2021

MELKEIN SELKÄTERVEYDEN VIENYT MAALAUSURAKKA

Olohuoneen maalaus on ollut ”listalla” neljä vuotta. Katto ja lattia keltaiseksi paahtunutta lakattua kuusipuuta, seinät tapetoitu n. -95, ”taulunkuvia” joka seinällä ja poikkisuuntaan kulkeva boordi.

Huoneessa on kaksi oviaukkoa, toinen eteiseen, ja toinen keittiöön, ja neljä n. kahden neliön suuruista ikkunaa, joissa ylläri ylläri, keltaiseksi paahtuneet lakatut listat, puitteet ja karmit. Lisäksi jäävuoren kokoinen entinen valkoinen, nykyisin harmaa, kahitiilistä muurattu takka. Huone on kuusi metriä syvä ovelta ikkunaan ja kahdeksan metriä leveä. Yhteensä 48m2. Aika iso tila huoneeksi. Oikea vanhan talon tupa.

 Meidän yksi aiempi kotimme Helsingissä oli 54 m2 suuruinen, eli melkein tähän nykyiseen olohuoneeseemme voisi mahduttaa seuraavat tilat: eteinen, kylppäri, vessa, makkari, keittiö ja olohuone + parveke. Kissa, koira, kaksi teiniä ja ”mutsi”.

 Eräänä syyspäivänä, eli tarkalleen 6.9.2021 klo 07 päätin tarttua maalaustoimeen. Käsittämätöntä siinä mielessä, että ulkona oli rakennettu ja kasvatettu ja tehty sitä ja tätä koko kesä niin, että olisi hyvin voinut levätäkin muutaman viikon. Selkä olisi ainakin halunnut muunlaista hommaa.

Ajattelin kuitenkin, että jos kerran alpakkahommaan ryhtyy ja verkkokauppiaaksikin, niin on oltava tuoreessa maalissa oleva olohuone. Ties, vaikka joku tulisi käymään.

HOMMA KÄYNTIIN

Kaikki uudet remonttihommelit alkavat tietenkin rautakauppakäynnillä. Se on aina virkistävää ja sinne voi ottaa koiratkin mukaan. Maalipuolella tapasimme todella mukavan myyjän, joka johdatti meidät oitis loistavan paneelimaalin luo. Ostimme sitä yhdeksän litraa kattoa varten. Maali todella oli loistavaa maalata ja ok peittävää, koska kuka sitä nyt turhaan pohjamaalia laittaisi.

Kattopaneeleihin tuli kolme maalikerrosta. Ensin kuitenkin pesin maalipesulla. Ei hiontaa ollenkaan. Katossa on 42 lautaa ja kait saman verran uurrettuja välejä, eli 84 x 8 metriä x 3 = 2016 metriä, eli kaksi kilometriä maalattavaa ja siltä se todella tuntuikin. Luulin, että olisi niska niksahtanut, mutta ei, niksahti vain selkä. Mutta katosta tuli hieno ja ainakin parempi, kuin entinen.

YLHÄÄLTÄ ALAS

Kännykän kuvien perusteella katon maalaus valmistui 12.9 eli viikko siinä meni. Koko remontin ajan tein kuusipäiväistä viikkoa ja vähintään kuusi tuntia per päivä. Maalausta ennen oli tietenkin iso määrä erilaista valmistelua, kuten hämähäkinseittien irrottelua, kuolleiden kärpästen imurointia ikkunoiden väleistä, maalipesua ja huonekalujen siirtelyä. Koko lattian vuoraaminen pahveilla tuntui ylitsepääsemättömältä, koska huonetta ei voinut tyhjentää huonekaluista. Revin kulahtaneen pussilakan auki ja potkin sitä aina siihen kohtaan, missä kattomaalaus eteni. Auttoi se jonkin verran putoavien maalipisaroiden suhteen.

Kattolistojenkin valmistuttua siirryin seinien maalaukseen. Meidän talossa ei ole missään valkoista väriä. Siis sellaista valkoista-valkoista. Ainoat oikein reilusti valkoiset asiat lienevät astianpesukone ja pyykkikone. Koska tämä oli ennestään tiedostettu, osattiin jo maalikaupassa katsoa vähemmän valkoista sävyä kattopaneeleihin. Vähän epäröitiin, mutta valittiin ”Tikkurilan harmaa” sävyksi. Nimestä huolimatta meillä se todella näyttää ”valkoiselta”. Tuurilla mentiin tuossa, mutta onnistuttiin! Jee!

TALON RAKENTEISTA JA HIUKAN HISTORIAA JA REMPPAA

Talo on hirsistä rakennettu 1800-luvun puolella, mutta vuosilukua ei ihan tarkkaan tiedetä. Välipohjasta löysimme (yläkerran portaita remontoidessa) lehtileikkeen, joka oli vuodelta 1921.

1944 pihapiirissä on tehty uudistusta, ainakin navetasta löytyi ikkunanpielen betonirappauksesta tuo vuosiluku. Ilmeisesti asuinrakennukseenkin on tuolloin tehty jotakin suurempaa, koska virallisissa tiedoissa talon valmistumisvuodeksi on merkitty 1944. Tuossa onkin vielä selvitettävää.

1990- luvulla talo peruskorjattiin voisi sanoa, että ”maan pinnasta kattoon”. Hirsien huoneenpuolet saivat gyprocin pintaansa. Aivan kelpo valinta. Kipsilevyn alla näyttää olevan tallella vanhat tapetoidut pinkopahvit. Tämä tuli esille, kun avasimme aukot eteisestä olohuoneeseen (siinä oli tallella vanhat oven karmitkin), sekä eteisestä nykyiseen pyykkihuoneeseen. Tämä on hiukan pitkä tarina, mutta lyhykäisyydessään talossa on ollut alakerrassa kaksi kammaria uuneineen, keittiö leivinuuneineen, eteinen ja suuri tupa. -90 luvun remontissa toinen kammareista oli muutettu niin, että ovi eteiseen oli laitettu kiinni, siihen oli tehty sauna (?) ja pesuhuone ja pukuhuone ja wc. Saunan purimme hetimmiten pois ja teimme siitä pyykinpesuhuoneen ja avasimme vanhan reitin eteiseen, sekä uuden reitin pukuhuoneeseen. Saimme ihan toimivan ratkaisun ilman suurempaa remonttia. Kovien pakkasien aikaan toivoisi, että taloon olisi tehty myös lisäeristys, mutta ainakin ilma on raikas sisällä.

TAKAISIN OLOHUONEEN SEINIEN MAALAUKSEEN

No, oli jo päätetty aiemmin, että tapetointiin ei lähdetä olohuoneessa. Maalataan tapetin päälle. Siis sen -90 luvun tapetin päälle. Tästä meillä olikin kokemusta yläkerrasta, jossa tyttärien huoneiden seinät maalasimme tapettien päälle savimaalilla. Erittäin hyvä uusi tuttavuus meille tuo savimaali ja jälki oli mainio. Ajatus oli käyttää savimaalia myös olohuoneessa, mutta ei maltettu lähteä Vantaalta hakemaan, kun inspis oli päällä ja maalia piti saada nopeammin.

Loppujen lopuksi kävi niin, että kun mikään tietty väri ei inspiroinut, niin otettiin vaan mututuntumalta seiniin tarkoitettu kalkkimaali vakiovärinä. Vihertävän beessi voisi kuvata väriä parhaiten. Tuolla värillä maalasin oviaukkojen puoleisen seinän ja siihen se tuntui sopivan.

 Yläkerran portaiden alta löytyi avaamaton seinämaalipurkki edelliseltä vuodelta. Näytti olevan väriä ”vaalea”, joten sitä sitten laitoin ikkunaseiniin. Hyvä oli sekin. Ihmeellistä, että värit tavallaan löytyivät vähän itsestään, vaikka niistä oli vuosien mittaan keskustelua käyty mitään väritulosta saavuttamatta.

HIILENMUSTAA

Nyt, kun katto ja seinä olivat valmiit (kuvien perusteella seinät valmistuivat 18.9) siirryin käsittelemään takan kahitiiliä. Jostakin vain kehittyi ajatus, että harmaantuneista ja vähän rikkinäisistäkin kahitiilistä voisi tulla edustavammat mustana. Ilman mitään kokeilua aloin vain sutia hiilenmustaa kalkkimaalia takan kylkeen.

Laimensin maalia vedellä, ehkä 1/3 vettä + suihkuttelin tiilien pintaa ennen sutimista. Olihan siinä sitä sutimista ja suhraamista. Lopputulos on kyllä maalitehtaan lupaukset täyttävä, eli hiilenmusta. Olen siihen todella tyytyväinen. Siis takan ulkonäköön olen, vaikka takka ei edelleenkään varaa lämpöä. Takan maalaus tuli maksamaan väripurkin verran, eli 32 euroa, + pari desiä seuraavasta purkista. Takan purku ja pönttöuunin osto ja asennus olisi maksanut 10.000 euroa. Heh. On aina hauskaa miettiä, paljonko ”säästi” teeseitsepintarempalla.

Vielä on miettimättä, miten tiilen ja maalatun tapetin ”urakkaraja” toteutetaan. Ehdotin tyttärille köysiratkaisua. Ei saanut kannatusta. Kuulemma vanhanaikaista. Siinä on nyt valkoinen rantu tiiltä, kun en uskalla edetä, jos tapettiin vetäytyy mustaa maalia, niin miten siitä sitten edetään. Paras ajatus on toistaiseksi se, että maalataan tiiliosa ihan seinään asti mustalla ja hiukan vielä tapetin pintaakin. Sitten naulattaisiin ihan tiiliin kiinni lista seinän väriseksi maalattuna. Hmmm.

IKKUNAT

Ikkunoiden sisäosien maalaus lähti liikkeelle hiukan takkuisesti. Valittu väri (talvi) tuntui jotenkin liian kovalta valkoiselta ja ikkunamaali jotenkin tahmealta, kun sivellin ei siinä oikein kulkenut. Sitten syttyi lamppu. Olin ostanut automarketista telan, jonka nimi oli ”ikkunarulla”. 5 cm leveä vaahtomuovirulla. Vitsit, että oli kätevä väline. Kahden ikkunan jälkeen muistin myös laittaa pohjamaalia, ja sitten homma alkoikin sujua paremmin, ja värikin alkoi näyttää ihan jees.

Ikkunoihin meni reilu viikko, kun niitä ikkunalehtiä oli kahdeksan ja pöydälle sopi kerrallaan kolme työstettäväksi. Yhden kerroksen piti kuivua aina kahdeksan tuntia, mutta kun ensimmäisen kerroksen veti klo 05, niin päivän aikana ehti kaikki kolme kerrosta.

Maalauspisteeni oli ilmalämpöpumpun edessä, jolloin lämmin ilma mukavasti nopeutti kuivumista + bonuksena koirien ja kissojen karvat puhaltuivat pois. Eläintaloudessa karvoja on aina, eikä niitä meillä lasketa, jos jokunen sellainen maalipintaan taltioituu.

Ikkunarempan ”rasittavin” osuus oli silikonin poistaminen ikkunan ja puitteen välimaastosta. En tiedä, onko sisäpuolen ikkunalehdissä aina silikonia tuossa. Näissä nyt kuitenkin oli. Välineinä silikonin poistoon minulla oli katkoterä, ja pieni partaterän kaltainen väline – saman tyyppinen, jolla raaputetaan lieden tasolevyä. Uutta silikonia en laittanut – siitä on kokemusta kesältä ulko-oven ovilasista ja kokemus ei ollut kannustava.

KELOHONGAT

-90 luvun remontin yhteydessä oli kait huomattu, että olohuoneen keskelle tarvitaan parruja yläkertaa tukemaan. Huoneeseen oli pystytetty kaksi harmaantunutta kelohonkaa oksineen ja kolmas poikkisuuntaan niiden päälle välipohjan alapuolelle. Oksat niistä hoideltiin jo Petran kanssa sisään muutossa käsisahalla, ja nyt, kun parrujenkaan tulevasta väristä ei oltu aiemmin päästy yksimielisyyteen, niin nythän se päätös oli tehtävä. Tai itse asiassa päästiin tästäkin ilman mitään varsinaista päätöstä, eli sotkin vain kaikki kotoa löytyneet vaaleiden maalien jämät yhteen ja se oli sillä taputeltu. Ehkä hiukan kellertävä sävy, mutta minkä sille, kun se pohjamaali taas jäi pois matkasta. Tuossa sille olisi ollut paikka. Mutta ei muistella. Seuraava maalari voi satsata pohjamaaliin, jos haluaa.

LATTIA

Ja koitti vihdoin päivä, että jäljellä oli enää lattian maalaus. Kuten kaikki muutkin väriasiat edellä, niin lattiankin väri tuli vähän sattumalta, mutta ei huono tullut. Suklaapehmiksen värinen. Onneksi ei valittu sitä tummanruskeaa, jota kaikki nämä vuodet siihen kaavailtiin. Kolme kerrosta maalia ja olisi päässyt varmaan kahdella, jos olisi älynnyt laittaa mustuneiden oksankohtien päälle sitä POHJAMAALIA, mutta meni se näinkin.

Lakkaa kolme kerrosta, mutta olisi voinut laittaa neljä. Tämä oli jotakin lattialakkaa – olisi pitänyt laittaa sitä hyväksi todettua kotona jo ollutta, ja koirien kynnet kestävää kalustelakkaa. Lisäksi huomasin, että kun lattialankut eivät ole aivan suoria, niin lakatessa ja miksei maalatessakin telan leveys olisi saanut olla kapeampi, nimittäin useammastakin lakkakerroksesta huolimatta joissakin kohdissa kiiltoa on vähemmän, kuin toisissa. Olisin halunnut aivan kiiltävän lakkapinnan, mutta onhan tuossa nyt kiiltovaihtelua, jos asian haluaa näin mieleensä korjata.

VALMIS HUONE

Huoneen maalaus on nyt valmis, ja huonekaluja on vähennetty ja järjestystä muutettu entisestä. Nyt on enemmän lattiapintaa näkyvissä ja on helpompaa imuroida. Meillähän tuota koiran ja kissan karvaa pyörii lattioilla kiitettävästi. Ilmalämpöpumppukin sitä mukavasti pyörittää.

Uudet (mustat) verhotangot on asennettu, ja kahteen ikkunaan jo entuudestaan siinä olleet vaaleat rullakaihtimet. Verhojen valinta on tuskaa – pituutta pitää olla 2,6 metriä ja niitä saisi olla lähes kymmenen metrin matkalle. Se tuska on ensinnäkin se, että mikä väri, ja toiseksi kustannus.
Toistaiseksi mennään liian lyhyillä ja omituisen värisillä vanhoilla keittiön verhoilla, mutta uskon, että edullinen ja mukavan värikäs ratkaisu löytyy vielä. Ehkäpä ompelemalla jotakin vanhaa verhoa uuteen kuosiin.

LOPPULASKU

Nyt, kun kaikki pinnat ovat maalissa, niin vanhat huonekalutkin olisi kiva uudistaa. Olenkin jo ostanut kalkkimaaleja niitä varten. Pohjamaali on pakko muistaa niissä, koska pinnat ovat todella silkkiseksi lakattua puuta. Huonekalujen värin kohdalla täytyy hieman pysähtyä, koska huoneessa on jo seitsemää eri sävyä (+ tulevien verhojen väri). Tähän huonekalujen kalkkimaalihommeliin pitää kyllä tehdä taustatyötä. Huonekalut ovat kuitenkin hyvää ja laadukasta suomalaista käsityötä, niin en halua, että niistä tulee mitenkään omituisen näköisiä. Vain uudenaikaistaa.

LISÄÄ MAALAUSHOMMIA TIEDOSSA

Vielä pitää jaksaa hoitaa eteisen lattia. Onneksi siinä ei ole montaa neliötä, mutta siinäkin tapauksessa pitää miettiä väriä, koska sisään tullessa näkyy yhtä aikaa keittiön lattia (hieman punertava perinne-ruskea) ja olohuoneen lattia (se suklaapehmiksen värinen). Eteisen lattian maalauksen yritän hoitaa kunnolla, eli pesu, pohjamaali, pintamaali ja monet kerrokset lakkaa, koska koirat. Eteisessä on jo olemassa huutokauppaostona paksu aito itämainen matto, joka onkin siinä loistava siivousapulainen. Matto nielee loputtomasti sisään kantautuvaa hiekkaa.

THE LOPPULASKU

Huone 6 x 8m = 48m2. 3 x maalikerros + 3 x lakkakerros = 6 x 48 = 288m2 maalattua lattiapintaa. Sama määrä kattopintaa tai 2 kilometriä, ihan miten haluaa laskea. Seinää (2,6m x 6m x 2) + (2,6m x 8m x 2) = n. 73m2 x 2 = 146m2 maalattua seinäpintaa – ikkuna-aukot. 4 kpl ikkunaa, eli 8 ikkunan puitteet, listat ja sisäpuolen karmit, kattolistat, jalkalistat, kelohongat, takka ja ovien karmit listoineen………. 4 vkoa 6 työpäivän viikkoa = 6 x 6 x 4 = 144 tuntia.  40 euron tuntipalkalla se tekisi 5.760 euroa, jos taas haluaisi sitä ”teeseitse-säästöä” laskea. Paneeliseinämaalia kattoon ja lattiaan, kalkkimaalia osaan seinistä + takkaan, seinämaalia seiniin, ikkunamaalia, pohjamaalia, siveltimiä, teloja ja maalipesua + se ikkunarulla. Riihikuivaa kului ehkä 400 euroa.