Kasvihuoneen rakentaminen 2o18

ENSIMMÄINEN KESÄ

Kesäkuussa -17 muutimme uuteen kotiin. Kesän ja syksyn aikana teimme raivausta ja siivousta ja suunnitelmiakin tulevan suhteen. Kissaherra Viiru (15v) pääsi vapauteen, eli perhosia ihmettelemään ja reviiriäänkin puolustamaan naapurin Morrista vastaan. Tuolloin naapurustossa (lähin naapuri on 150m päässä) oli tietääksemme vain yksi kolli, eli Morris. Nyttemmin kissoja on ainakin kolmella naapurilla, eli Jussi + Jussin veli, Jussin toinen veli Bosse ja Bossen kaverit Sissel ja Michiko, sekä meidän vuotiaat pikkukissat Alaska ja Milano. Herra Viiru tuli vanhaksi ja sairaaksi ja hänen kunniakas elonsa päättyi joulukuussa -20 eläinlääkärin vastaanotolle Porvoossa. Muistamme Viirun aina. Viiru oli hyvä ja rakas kissa.

KUVISTA JA KASVIHUONEEN ALKU

Puhelimeen räpsityistä kuvista on hyvä apu ihmisen aikajanalla taaksepäin hyppelyyn. Muutoin ei mitään muistaisikaan. -17 ei kuvista löydy mitään suurempaa rakennushommelia, mutta -18 meillä on ollut hurja vauhti päällä rakentamisen suhteen. Huhtikuussa aloitimme kasvihuoneen rakentamisen. Olin etsinyt tietoa edellisenä talvena valmiina ostettavista kasvihuoneista, mutta niiden hinnat (siis järkevän kokoisten) olivat kaukana mahdollisuuksien rajoista, ja ne n. 500€ metalliset pienet kyyryssä sisään käveltävät ”kasvihuoneet” vaikuttivat olevan rimpuloita. Siis sellaisia, että ensimmäisen kunnollisen tuulen jälkeen huoneen osaset tulisivat lentelemään pitkin naapureiden peltoja. Tuollaisia kokemuksia löysin netistä kuvien kera.

KASVIHUONE JA SEN ANATOMISET YKSITYISKOHDAT

Halusimme, että kasvihuone tulee pihalle navetan puoleiseen päätyyn. Meillähän on perinteinen maalaispiha, jossa rakennukset ympäröivät pihaa niin, että se on melko suojainen. Pihalla on lipputanko (tai on ollut, koska siitä on jäljellä vain metalliosa), ja pihaa on selvästi kiertänyt perennapenkit. Osa vanhasta perennakasvillisuudesta oli edelleen olemassa ja löysimme ainakin kesäpäivänliljaa, joka kukkii keltaisin liljamaisin kukin kesäkuussa. Lisäksi vaaleanpunaista korkeaa malvaa. Sen siemeniä olemme keränneet talteen. Myös akileijaa sinisenä ja vaaleampana. Lisäksi talon eteläpäädyssä on muutama vaaleanpunainen ruusu.

HYPPÄYS VIINIMARJAPUSKAAN JA KUUSIAITAAN..

Talon eteläpäädyssä sijaitsevat myös viinimarjapensaat. Raivasimme pensaat esille ja karsimme niistä vanhat oksat, annoimme lannoitetta ja kalkkia. Muutamasta pensaasta saimmekin jo ensimmäisenä kesänä keitetyksi mukavan määrän mehua. Istutimme uusiakin pensaita vanhojen ympärille. Meillä oli ehkä kymmenkunta omenapuutakin, mutta valitettavasti suuri osa oli niin huonokuntoisia, että ne joutuivat naapurin Lassen moottorisahan kitaan. Siihen kitaan ja Lassen traktorin lavalle päätyi myös n. 50 metriä -50 luvulla istutettua kuusiaitaa. Kuuset olivat ehkä 20m korkuisia ja varjostivat koko pihaamme. Oli ilo päästä niistä ja Lasse sai niistä muutaman kuution polttopuita. Niiden takaa avautui ihastuttava koivikko, joiden kainalossa nuoria kuusia. Wau! Kolme valtavan isoa omenapuuta jätettiin, koska ne ovat a) komeita ja b) ne tuottavat edelleen valtavia omenasatoja. Huono puoli niissä on, että ne ovat kaikki Antonovka -lajiketta, eli hyvin isoja ja happamia lähinnä omenahilloon sopivia. Jokusen määrän olemme säilöneet pakastimeen survoksena, mutta kyllä käytännössä on niin, että ne ovat päätyneet kauriiden, peurojen ja hirvien ruoaksi. -21 syksyllä maistoin näitä omenoita lokakuussa. Hämmästyttävästi ne olivat melkeinpä syötäviä. Olen ehkä ollut väärässä näiden omenoiden suhteen. Asiaa täytyy tutkia ja ainakin nyt kerätä niitä talteen, kun eivät tänä vuonna ole edes matoisia.

BACK TO THE BUSINESS

Eli takaisin kasvihuoneelle. Päätimme rakentaa kasvihuoneen alusta loppuun itse. Kooksi päätettiin 2 x 4 metriä ja paikka haettiin pihalta niin, että toinen suora sivu oli länttä kohti. Toinen lyhyt pääty kohti pohjoista, ja siihen suuntaan tuli vain pieni rivi ikkunoita katseen korkeudelle.

2 x 4m on näin jälkikäteenkin ajateltuna meille ihan hyvä koko. Meille riittää se sato, mitä tuossa koossa pystyy tuottamaan. Lähinnä olemme kasvattaneet tomaattia, joka onkin onnistunut alusta lähtien ihan ok, kurkut eivät niin hyvin tai ainakaan satoisasti. Kaivoimme aluksi pintamaata pois ehkä 15cm, sitten laitoimme pohjalle kankaan, sitten n. 10cm sepeliä. Sepelin päälle rakensimme 2/4 kestopuusta kehikon. Kehikon väleihin tuli styroxia. Tällä rakenteella koetimme saada riittävän suojan routaa vastaan ja hyvin se on toiminutkin, sillä kasvihuone on edelleen täydellisesti vaaterissa eli passissa, eli ihan ok. 

Yksi seinä, eli etelän puoli päätettiin tehdä polykarbonaattilevyistä. Koska levyt ovat melko kalliita, niin etsiskelimme aittojen ja navetan nurkista apuja. Sieltä löytyikin muutama ”uusi” kaksilehtinen ikkunapaketti, joista saimme irrotetuksi mukavan määrän suorakaiteen muotoisia ikkunoita. Niistä, ja Erkin kätköistä löytyneistä vinyylilevyistä + terassilaudoista saimme kasattua kolme muuta seinää.

Nostimme seinät ylös 2/2 kestopuulla, samoin yläjuoksu tuli niistä, kuten myös kattoristikot ja harja. Muovilevyt kiinnitimme sisäpuolelta kateruuveilla ja valokatteet katon rakenteisiin kiinni. Noista kateruuveista on sittemmin tullut meidän suuret suosikit aitahommissa. Kerron myöhemmin aitaussysteemistämme erikseen.

Onneksi Erkki halusi olla apuna (vai halusiko) ja kattomiehenä nämä katoille kiipeämiset sujuivat ammattilaisen ottein. Kiitos jälleen Erkille avusta. Hommat sujuvat, kun on enemmän porukkaa tekemässä. Nelistään saimme melko nopeasti kasvihuoneen pystyyn ja hyvä tuli. Verna nuorimpana ja taipuisimpana laitettiin ruuvinvääntimen varteen ja hän ruuvasi lattialaudat paikoilleen.

Yksi asia, joka jäi puuttumaan, on automaattinen tuuletusluukku. Tiedäthän sellainen katolla oleva luukku, joka aukeaa itsestään, kun kasvihuoneen lämpötila nousee liikaa. Toimintaperiaatehan siinä on se, että luukun avausmeknismin sisällä on vahaa, ja kun lämpötila nousee, niin vaha muuttuu juoksevaksi ja päästää luukun auki. Jees.

Meillä on tuuletettu huoneen vastakkaisilta puolilta, eli ovi auki + pieni ikkuna auki. Näin ei ilma kyllä liiku kummemmin. Todella kuumina päivinä olenkin suihkuttanut kylmää kaivovettä huoneen kattoon, josta se alas laskeutuessaan on tuonut kuuman ilman alas. Valokatteeseen on kait hankalaa tehdä aukkoa tai ainakaan siistiä ja miten sitten vesisateen kanssa lienee. Vesi varmasti löytäisi väylänsä luukun kautta alas. Ei taida onnistua. Olisi pitänyt miettiä tuota alun perin. Jälkikäteen on aina vaivalloista palata johonkin jo tehtyyn ja loppuun saatettuun projektiin. Lisään tuon asian tekemättömien/ratkaistavien töiden piiitkäään listaan. Olisiko ratkaisu päätykolmion ylänurkkaan duunattavassa aukossa, jossa olisi tuo edellä mainittu vahalukko. Kenties.